Tapsa oli katsonut linnanjuhlia ja tehnyt siinä itsekin samalla parit boolit jaloviinasta ja Lidlin appelsiinimehusta. Tapsa siitä innostui sitten soittelemaan, että jos tässä uudelle uralle lähdetään, niin teatterijohtajan pesti voisi olla hyvä tavoite. Tapsa sanoi aina himoinneensa kotimaisia naisnäyttelijöitä, ja päätelleensä, että teatterinjohtajan ura on oikeastaan ainoa tapa saada semmoisia vähän vanhempana ja raihnaisempanakin. Linnanjuhlista se tämäkin totuus selvisi, näyttelijätteren ura avautuu pääsääntöisesti valinnoista päättävien setien kautta. Mikäs se olisi mukavampaa, kuin olla vanhoilla päivillään tällainen kunnioitettu ja haluttu setä. Tapsa hakee nyt varmaan teatterikorkeakouluun, jos ei parempaa ideaa keksi tulevaisuudelleen.
Tapsallahan ei nyt kyllä ole ollut yksinhuoltajista pulaa, kun hän oli pitkäksi venähtäneen Hotelli Vantaan reissun jälkeen käynyt Vantaalla sijaitsevalla asuinalueella tonkimassa rahapulassaan roskiksia. Hän oli löytänyt vahingossa itsensä Finnairin lentäjän talon pihalta. Vaimo oli jostain tuntemattomasta syystä heittänyt lentäjän vaatekaapin sisällöin ikkunasta ulos ja Tapsa oli tietenkin poiminut vermeet itselleen. Nyt Tapsalla on aina hankalina aikoina pukupäivä. Tapsa hurauttaa lentäjän pikkutakin päälle ja menee näytille lähiökapakkaan. Kyllä olkapäänappeihin aina vähintään yksi ruusu tarttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti